Tietoa suolistosyövästä

Etusivu Tietoa suolistosyövästä

Tietoa suolistosyövästä


Paksu- ja peräsuolen syöpiä kutsutaan yhdessä suolistosyöväksi. Suolistosyöpä on kolmanneksi yleisin syöpä Suomessa. Vuosittain jo yli 3 000 suomalaista sairastuu suolistosyöpään. Paksu- ja peräsuolisyöpä on yleistynyt Suomessa viimeisten viidenkymmenen vuoden kuluessa ja potilaiden määrän uskotaan yhä lisääntyvän, lähinnä väestön ikääntymisen johdosta, mutta sitä tavataan myös yhä nuorempien joukosta.

Suolistosyövän hoitotulokset ovat sitä paremmat, mitä varhaisemmassa vaiheessa tauti todetaan. Koska suolistosyöpä kehittyy yleensä hyvänlaatuisesta polyypista, adenoomasta, ehdottoman tärkeää olisi tällaisen muutoksen löytäminen ja poistaminen ennen sen kehittymistä pahanlaatuiseksi. Tämän vuoksi Suomessa on on meneillään suolistosyövän seulonta, johon valitaan miehiä ja naisia ikäluokasta 60–69 -vuotta.

Paksu- ja peräsuolen syövän syytekijöitä ei vielä pystytä erittelemään tarkasti. On kuitenkin arvioitu, että yli puolet suolistosyövistä olisi ehkäistävissä muuttamalla ravintotottumuksia, liikkumalla ja välttämällä ylipainoa. Henkilöt, jotka sairastavat pitkäaikaisia suoliston tulehdussairauksia ovat keskimääräistä suuremmassa vaarassa sairastua paksu- ja peräsuolen syöpiin. Alttius sairastua voi myös periytyä.

Oireet

Koska suolistosyöpään liittyvät oireet ilmenevät vähitellen ja samankaltaisia vaivoja on saattanut esiintyä vuosia aiemminkin, ei niitä usein osata pitää vakavina ja tutkimuksiin hakeutuminen viivästyy. Selvitysten mukaan yhdeksän kymmenestä pitää oireita hävettävinä, minkä vuoksi viidennes potilaista hakeutuu lääkäriin vasta siinä vaiheessa, kun tauti on jo löytynyt.

Yleisiä paksu- ja peräsuolisyövän oireita ovat erilaiset vatsan toimintahäiriöt, kuten vatsakipu, ummetus, vaihteleva ripuli ja ulostamisvaikeus. Potilaalla voi esiintyä myös ulostamispakkoa, limaisia ja niukkoja ulosteita tai vatsan turvottelua ja kouristelua.

Paksusuolen syövässä ja erityisesti peräsuolen syövässä ilmaantuu usein verta ulosteeseen. Tästä syystä anemia on myös yleinen paksusuolisyövän oire. Joskus syöpä voi aiheuttaa suolen tukkeuman joka aiheuttaa potilaalle oksentelua, ulostamis vaikeutta sekä erittäin kovaa vatsakipua. Tälläisessä tapauksessa nopea leikkaushoito on tarpeen.

Alkututkimukset

Paksu- tai peräsuolen syöpää epäiltäessä peräsuolen loppuosa tutkitaan yleensä ensimmäiseksi. Lääkäri tekee tämän tunnustelemalla suolta kädellään peräaukon kautta, jolloin hän etsii epätavallisia kyhmyjä ja kiinnittää huomiota ulosteessa mahdollisesti esiintyvään vereen.

Perusteellisemmassa tutkimuksessa, lääkäri käyttää siihen kehitettyä tähystinlaitetta (sigmoidoskooppi tai proktosigmoidoskooppi). Tähystyksen avulla löydetään noin puolet kaikista paksu- ja peräsuolen syövistä. Jos tähystyksessä löytyy normaalista poikkeavia kohtia, lääkäri ottaa biopsian eli kudosnäytteen. Näytettä tutkitaan mikroskoopissa, jotta saadaan selville, onko kudoksessa pahanlaatuisen kasvaimen merkkejä. Tähystyksen sijasta tai sen lisäksi voidaan tehdä kolografia eli röntgenvarjoainetutkimus.

Hoitomuodot

Paksu- ja peräsuolisyövän hoitotapa määräytyy syövän vaiheen mukaan. Kasvaimen paikka, koko, leviämisaste sekä potilaan yleiskunto vaikuttavat hoidon valintaan.

Leikkaushoito
Kirurgia eli leikkaus on yleisin paksu- ja peräsuolen syövän hoitokeino. Leikkaushoidon tavoitteena on poistaa kasvaimen sisältävä suolen osa sekä ympäröivää tervettä kudosta imusolmukkeineen. Terveen kudoksen poistamisella pyritään siihen, että kaikki yksittäisetkin syöpäsolut saadaan hävitettyä. Leikkaushoitoa käytetään joko yksin tai yhdistettynä säde- ja solunsalpaajahoitoon.

Sädehoito
Sädehoito on suurenergistä ionisoivaa säteilyä, jota tuotetaan erillisessä sädehoitolaitteessa. Sädehoidossa pyritään tappamaan syöpäsoluja ja pienentämään kasvainta röntgensäteiden avulla. Se tuhoaa erityisesti jakautumisvaiheessa olevia soluja, joita syöpäkudoksessa on normaalikudosta enemmän.

Sädehoito on paikallishoitoa, joka vaikuttaa vain hoidetun alueen syöpäsoluihin. Sädehoito on kivutonta eikä tee potilasta radioaktiiviseksi. Sädehoidolla saattaa olla joitakin haittavaikutuksia, jotka riippuvat sädehoidon kohteesta eli säteilyä saaneista elimistä ja kudoksista, sädehoitojen määrästä ja potilaan saamasta kokonaissäteilyannoksesta. Haittavaikutuksiin kuuluvat ihon ja limakalvojen ärtymystä sekä mahdollisesti ripulia. Sädehoitoa käytetään yleensä vain peräsuolisyövän hoitoon, joko ennen leikkausta tai sen jälkeen. Sädehoitoa käytetään myös silloin, jos kasvainta ei ole ollut mahdollista poistaa leikkaushoidolla. Usein sädehoitoon liitetään myös solunsalpaajahoito.

Solunsalpaajahoito
Solunsalpaajat eli sytostaatit ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Käytössä on useita kymmeniä eri lääkeaineita, jotka joko tappavat syöpäsoluja tai estävät niiden lisääntymisen. Suolistosyövän solunsalpaajahoito koostuu yleensä useista samanaikaisesti annettavista lääkkeistä. Tälläistä hoitomuotoa kutsutaan yhdistelmähoidoksi. Yhdistelmälääkitystä käytetään, koska eri lääkkeet vahingoittavat tai tappavat syöpäsoluja eri tavoin. Lääkkeiden yhteisvaikutuksen ansiosta voidaan tuhota enemmän syöpäsoluja kuin yksittäisillä lääkkeillä.

Solunsalpaajien vaikutus ei kuitenkaan rajoitu vain syöpäsolukkoon vaan ne vahingoittavat myös elimistön terveiden kudosten solujakautumista. Näitä solunsalpaajien muualle kuin syöpäkasvaimeen kohdistuvia vaikutuksia kutsutaan lääkkeiden haitta- tai sivuvaikutuksiksi. Tavallisimpia solunsalpaajahoidon haittavaikutuksia ovat suun limakalvojen kipeytyminen, ripuli, veren valkosolujen määrän lasku, väsymys ja pahoinvointi.

Solunsalpaajahoitoa annetaan paksu- tai peräsuolisyövän uusiutumista ennaltaehkäisevänä hoitona. Solunsalpaajahoitoa käytetään myös levinneen suolistosyövän hoitoon pienentämään kasvainta, vähentämään oireita ja hidastamaan taudin etenemistä.

Uudet lääkehoidot
Suolistosyövän hoito on kehittynyt suuresti kymmenen viime vuoden aikana. Perinteisten solunsalpaajien rinnalle on otettu käyttöön täsmälääkkeitä, joiden toiminta on räätälöity estämään jotain tiettyä molekyylitason tapahtumaa, josta syöpäsolut ovat riippuvaisia. Monia uusia lääkkeitä on myös kehitteillä. Pisimmällä kehitys on vasta-ainehoidoissa.

Vasta-ainehoidot
Vasta-aineet ovat lääkkeitä, jotka hakeutuvat tiettyyn kohdemolekyyliin. Vasta-aineen sitoutuminen kohteeseensa estää kohdemolekyylin toiminnan ja siten pysäyttää syöpäsolujen jakautumisen ja kasvaimen kasvun. Syöpäsolun pinnalle kiinnittynyt vasta-aine voi myös toimia merkkinä elimistön omalle immuunipuolustusjärjestelmälle siitä, että solu on epänormaali ja se pitää tuhota. Vasta-aineiden kohteiksi on valittu sellaisia molekyylejä, joiden tiedetään esiintyvän runsaana syöpäsolukossa, mutta joita havaitaan vain pieniä määriä elimistön muissa kudoksissa. Kohteen tarkalla valinnalla pyritään siihen, että vasta-ainelääkkeillä olisi vähemmän terveisiin kudoksiin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia kuin perinteisillä solunsalpaajilla.

Jälkiseuranta
Paksu- ja peräsuolen syövän uusiutuma voi ilmaantua paikallisesti entisen emokasvaimen lähelle tai etäpesäkkeinä esim. vatsaonteloon, maksaan, keuhkoihin tai munasarjoihin. Harvinaisempia ovat luustossa tai aivoissa sijaitsevat etäpesäkkeet. Hoidon jälkeen aloitettaviin seurantakäynteihin kuuluu tähystystutkimuksia, joiden tarkoituksena on havaita suolen liitoskohdan uusiutumat sekä mahdollisten uusien syöpien ilmaantuminen mahdollisimman varhain. Seurantakäynneillä seurataan myös kasvaimen merkkiainetasoa verikokeiden avulla. Jos merkkiainepitoisuus suurenee tai potilaalla on uusiutumiseen viittaavia oireita, tehdään laajempia tutkimuksia. Viiden vuoden kuluttua seurantakäynnit voidaan lopettaa, jos potilaalla ei ole pahanlaatuisia löydöksiä.

Maksametastaasien kirurginen hoito

Maksaan levinneen paksu-peräsuolisyövän kirurginen hoito
Suolistosyövän toteamisvaiheessa 20-25%:lla on etäpesäkkeet (metastaasit) maksassa  ja saman verran potilaita kehittää myöhemmin maksaan etäpesäkkeet. Maksaleikkausta harkitaan ensisijaisena vaihtoehtona hoidoksi, koska vain leikkauksen avulla levinneestä taudista voi parantua. Valitettavasti potilaista vain pieni osa soveltuu leikkaushoitoon. Etäpesäkkeiden tulee olla rajoittuneet vain maksaan, laajemmalle levinneen taudin leikkaushoito ei paranna potilaan ennustetta. Poikkeuksen tekevät maksapesäkkeiden lisäksi yksittäinen keuhkopesäke, jolloin leikkaushoitoa voidaan harkita.

Milloin maksapesäkkeet ovat leikattavissa?
Potilaan yleiskunnon tulee olla kohtalaisen hyvä, jotta hän kestää maksaleikkauksen. Maksapesäkkeiden koko, lukumäärä ja sijainti ratkaisee voidaanko leikata. Leikkauksesta on hyötyä vain, jos kaikki kasvainkudos saadaan pois. Mitä vähemmän pesäkkeitä on sitä useammin leikkaus voidaan tehdä. Pesäkkeiden lukumäärän kasvaessa yli 5, harvoin on mahdollista edes harkita leikkaushoitoa. Tällöin jäljelle jää liian vähän toimivaa maksakudosta. Pesäkkeiden toteamisvaiheessa vain noin 10-15% potilaista soveltuu maksaleikkaukseen. Lisäksi noin 10% potilaista, joilla on alunperin ei-leikattavat maksametastaasit, voidaan nykyisten onkologisten hoitojen avulla saada leikkaukseen sopivaksi.

Ennuste leikkauksen jälkeen
Tauti uusii maksaleikkauksen jälkeen usealla potilaalla, mutta vain leikkauksen avulla potilas saa mahdollisuuden parantua sairaudestaan. Leikkauksen jälkeiseen ennusteeseen vaikuttavat useat tekijät kuten pesäkkeiden koko, lukumäärä, ns. tervekudosmarginaali, paksu-peräsuolisyövan aste ja imurauhasmetastasointi. Jos maksassa on ollut vain yksittäinen etäpesäke, leikkauksen jälkeen 5-vuotis eloonjäämisluku on jopa yli 70% ja usean pesäkkeen  5-vuotis elonjäämisluku 30-50%.

Lämpökuumennushoito eli termoablaatio
Yksittäisen maksapesäkkeen tuhoamiseen voidaan käyttää termoablaatiota. Ennuste termoablaatiohoidon jälkeen on hieman huonompi kuin leikkaushoidossa. Tätä käytetään, jos maksassa on yksittäinen pienehkö pesäke (alle 3-4cm) ja potilaan muut sairaudet estävät leikkaushoidon. Termoablaatio tehdään ultraääniohjauksessa pistämällä elektrodi ihon läpi pesäkkeeseen.  Myös osalle potilaista leikkaushoito voidaan yhdistää termoablaatiohoitoon, jolloin osa pesäkkeistä tuhotaan kuumentamalla.

Voiko leikata jos tauti uusii maksassa
Periaatteessa uusintaleikkaus maksaan voidaan tehdä aivan samoin edellytyksin kuin ensimmäinen leikkaus.

Uusi SIRT hoito
SIRT tulee sanoista selektiivinen interni radioterapia. Hoidossa yttriumia ohjataan valtimokatetrin kautta pieninä partikkeleina suoraan maksapesäkkeisiin. Hoitoa annetaan HYKSin syöpätautien klinikalla yhteistyössä radiologin, maksakirurgin ja fyysikon kanssa. Syöpäklinikassa hoidosta vastaa dosentti Hanna Mäenpää. SIRT hoidot on aloitettu Helsingin lisäksi myö OYSissa.

SIRT-hoito soveltuu käytettäväksi syöpäpotilaalle, jolla on maksassaan etäpesäkkeitä, joita ei voida operoida ja joka muutoin on hyväkuntoinen potilas.

Ennuste

Suolistosyövän ennuste on sitä parempi mitä varhaisemmassa vaiheessa tauti löydetään.  80 prosenttia potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua, jos syöpä löydetään silloin kun se on rajoittunut suolen seinämään. Kasvaimen levinneisyyden ohella ennusteeseen vaikuttavat potilaan ikä, yleistila, kasvaimen aiheuttamat komplikaatiot sekä kasvaimen erilaistumisaste.

Suomi sijoittuu suolistosyövän hoitotuloksissa korkealle länsieurooppalaiselle tasolle. Leikkaustekniikan kehittyminen sekä uudet solunsalpaaja ja lääkehoidot ovat parantaneet hoitotuloksia huomattavasti. Suolistosyövän leikkauksen sekä mahdollisten liitännäishoitojen jälkeen tavoitteena on, että paikallinen uusiutuma ilmenee alle 5-10 prosentilla potilaista.

Riskitekijät ja seulonta

Sairauden riskitekijöiksi kutsutaan yleensä kaikkia niitä yksittäisiä tekijöitä, jotka lisäävät ihmisen mahdollisuuksia sairastua tiettyyn tautiin, kuten syöpään. Eri syövillä on erilaisia riskitekijöitä. Esimerkiksi suojaamaton altistuminen voimakkaalle auringonvalolle on riskitekijä ihosyöpään sairastumiselle ja tupakoinnin katsotaan olevan yksi merkittävimmistä riskitekijöistä keuhkosyövän osalta.

Suolistosyövän riskitekijöitä ei vielä tunneta tarkasti, mutta sekä ympäristötekijöillä että perinnöllisyydellä katsotaan olevan vaikutusta kasvaimen syntyyn. Seuraavassa on listattu muutamia tekijöitä, joilla uskotaan olevan vaikutusta sairastumisen todennäköisyyteen.

• ikä (sairastumisriski kasvaa 50 ikävuoden jälkeen)
• vähäkuituinen, paljon eläinrasvoja ja proteiinia sisältävä ruokavalio
• ylipainoisuus
• liikunnan puute
• pitkäaikainen suoliston tulehdussairaus kuten haavainen
  paksusuolentulehdus tai Crohnin tauti
• aiemmat ruoansulatuselimistön polyypit
• aiemmin sairastettu paksu- ja peräsuolisyöpä
• suvussa esiintynyt paksu- ja peräsuolisyöpä

Periytyminen
Alttius sairastua suolistosyöpään voi periytyä. Noin 5 prosenttia paksu- ja peräsuolen syövistä on perinnöllisiä. Jos suvussa tiedetään olevan periytyvää ei-polypoottista paksusuolisyöpäalttiutta (HNPCC), suositellaan suvun jäsenille tehtäväksi seulontatutkimuksia. Tutkimusten avulla suuri osa sairauksista löydetään esiasteina tai varhaisvaiheissa.

Muut sairaudet
Pitkäaikaiset suoliston tulehdussairaudet kuten haavainen paksusuolentulehdus ja Crohnin tauti suurentavat sairastumisriskiä. Näitä tauteja sairastaville suositellaankin vuosittain tehtävää tähystystä, kun sairaus on jatkunut pitkään. Myös niillä henkilöillä, jotka sairastavat perinnöllisiä, harvinaisia sairauksia, joissa paksusuoleen kehittyy satoja polyyppejä nuorella iällä (esim. familiaarista adenomatoottista polypoosia, Peutz-Jeghersin polypoosia tai juveniiliä polypoosia), on huomattavan suuri vaara sairastua paksusuolen syöpään. Heille säännölliset tähystykset ja mahdollisimman täydellinen polyyppien poisto ovat tarpeen.

Seulonta
Seulonnalla pyritään oireettomien esiasteiden tai varhaisvaiheen syövän löytämiseen. Suolistosyövän joukkotarkastukset on otettu käyttöön jo sadoissa kunnissa ympäri Suomen ja määrä lisääntyy jatkuvasti. Maksuttomaan seulontaan kutsutaan miehiä ja naisia ikäluokasta 60–69 –vuotta.  Henkilöt valitaan aluksi arpomalla. Alkuvaiheessa seulotaan 15 % ikäluokasta, vuonna 2010 puolet ja vuonna 2013 kaikki 60–69 -vuotiaat.

Seulonta perustuu itse kotona otettavaan ulostenäytteeseen. Veritestin käyttö seulonnassa perustuu siihen, että suolistokasvaimet vuotavat verta useammin kuin terve limakalvo. Ulosteen piilevän veren osoittamiseen perustuvan seulonnan on kansainvälisissä satunnaistetuissa tutkimuksissa todettu vähentävän normaaliväestön kuolleisuutta paksu- ja peräsuolisyöpään 12–33 prosentilla.

Seulonnassa tutkimushenkilöt toimittavat tutkittavaksi kolmena peräkkäisenä päivänä kotioloissa ottamansa ulostenäytteet. Jos näytteistä löytyy piilevää verta, henkilö kutsutaan suoliston tähystykseen. Testi ja siihen liittyvät ohjeet lähetetään osallistujille postitse.

Ennaltaehkäisy

Ravintotottumuksilla katsotaan olevan vaikutusta suolistosyövän kehittymiseen. Runsaas vihannesten ja hedelmien käyttö sekä kuitupitoisen ravinnon syöminen vähentää riskiä sairastua paksu-ja peräsuolen syöpään. Maitovalmisteilla ja kalalla näyttäisi olevan myös suojaava vaikutus, kun taas punainen liha lisää sairastumisen riskiä.

Liikunta
Ylipainoisuus ja vähäinen liikunta lisäävät paksusuolensyövän riskiä. Liikunta lisää suolen toimintaa ja vähentää aikaa, jonka ruoan mukana tulleet haitalliset aineet viipyvät suolistossa. Liikunta tehostaa myös elimistön yleisten puolustusmekanismien toimintaa.

Vähäinen liikunta ja ylipainoisuus yhdessä aiheuttavat elimistön aineenvaihdunnan häiriöitä. Yksi häiriöistä on veren korkea insuliinipitoisuus, jolloin insuliini ei vaikuta kudoksissa tehokkaasti. Tämä luo pahanlaatuisten solujen ja kudoksien kasvulle suotuisat olosuhteet.

Kiitämme yhteistyökumppaneitamme tuesta


Liity mukaan
Yhteistyökumppanit
Tue toimintaamme

Colores

  • Puh: 010 4222 540
  • Osoite: Saukonpaadenranta 2, 00180 Helsinki
  • E-mail: info[at]colores.fi